|
pe 14.1.2011
ensi-ilta
to 20.1.2011
la 22.1.2011
ke 26.1.2011
to 27.1.2011
su 30.1.2011
**
ke 2.2.2011
to 3.2.2011
su 6.2.2011
ke 9.2.2011
to 10.2.2011
su 13.2.2011
ti 15.2.2011
to 17.2.2011
pe 18.2.2011
la 19.2.2011
ke 23.2.2011
pe 25.2.2011
kaikki
esitykset
klo
19.00 -21.45
Valmistuvasta
esityksestä
kerrotaan
lehdissä
Kuivalainen
jatkaa Ripana
Kimppavuokraus
toi teattereille esitystilat
1.
Katso
Helsingin
Uutiset -lehden
juttu tästä
2.
Katso
Helsingin
Uutiset -lehden
juttu tästä
3.
Katso
Helsingin
Uutiset -lehden
juttu tästä
4.
Katso
Helsingin
Uutiset -lehden
juttu tästä
|
TEILLÄ EI OLLUT NIMIÄ on itsenäinen
jatko-osa AINA JOKU EKSYY -näytelmälle,
joka nähtiin Kultsalla syksyllä 2008.
Eletään 80-luvun alkua,
Ripa ja Hanna ovat eronneet ja kaksoset,
Aki ja Liisa, lähestyvät murrosikää.
Ripa hakee vaihtelua yksinhuoltajan
elämäänsä niin upseerikerholta kuin eronneiden kerhostakin.
Uusi kumppani löytyykin ja perhe saa uuden jäsenen, Jutan.
Ja sen pituinen se?
Vaan elämä ei ole satu, ja siksi se on joskus
yhtä paskaa ja helvettiä.
Reko Lundán: TEILLÄ EI OLLUT NIMIÄ
|
Ohjaus Tarja Koskela
Ohjausassistentit Marjo Linnasalmi, Vesa Salmi
Puvustus Pirjo Holm
Musiikkivalinnat Vesa Salmi
Valokuvat Esko Vuorio
Esitysoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijaliitto
|
|
Rooleissa:
|
|
|
Ripa Rinne, upseeri
|
Pasi Kuivalainen
|
|
Liisa, Ripan tytär
|
Heidi Ripatti
|
|
Aki, Liisan kaksoisveli
|
Marko Jalonen
|
|
Jutta
|
Niina Heinonen
|
|
Irma, Jutan äiti
|
Pirjo Saariokari
|
|
Irkku eli Horatsu
|
Virve Laasonen
|
|
Vammanen eli Pertti
|
Petri Peltoniemi
|
|
Suvi, Liisan ystävä
|
Virve Laasonen
|
|
Haahti, Akin ja Liisan ystävä
|
Petri Peltoniemi
|
|
Hanna, Akin ja Liisan äiti
|
Virve Laasonen
|
Ensi-ilta Teatteri Kultsalla
14.01.2011 klo 19.
Esityspaikkana Suvilahden kulttuurikeskuksen Tiivistämö.
|
Sitä paitsi sä et saa syörä munkkeja.
Sulla on diipeetes.
Diu diu diu…
- Ripa ja Aki
|
|
|
Haahti veti hanskaan
Käkkärän vessassa.
– Liisa ja Suvi
|
|
|
Isä varmaan tulee ku
upseerikerho menee kiinni.
– Aki ja Liisa
|
|
|
Et uso vai?
Lähretäänkö mittaamaan?
Se on Irkku markan metri.
– Irkku ja Pertti
|
|
|
Alamäki – kaikki pulkkaan!
– Liisa, Aki ja Pertti
|
|
|
Sinne tuli alastomia naisia
ja ne kiipeili puissa
ja irvisteli mulle.
– Jutta ja Ripa
|
|
|
Älä…
et sä kuitenkaan jaksa!
– Jutta ja Ripa
|
|
|
Se on meidän maitoauto!
Isä soittaa ihan varmaan opettajalle!
- Haahti, Aki, Liisa ja Suvi
|
|
|
Etkö sä ostanu mitään?
– Irma
|
|
|
Mä niin toivoin
ett tänään
kaikki menee hyvin
ja kaikki
tykkää toisistaan
ja sit kaikki
menee ihan päin
prinkkalaa.
– Jutta ja Irma
|
|
|
Paljon onnea vaan!
– Irma ja Liisa & Aki
|
|
|
Mä oon vaan täällä emäntänä.
– Irkku
|
|
|
Sulle tais tulla
kukkakauppareissu.
– Ripa ja Pertti
|
|
|
Eihän sulla
oo Liisa mitään
mitä sä haluaisit
kertoa mulle?
– Hanna ja Liisa
|
|
|
Ja elämä on
helppoo silloin,
kun on joku,
josta pitää kii
Ei tarvitse mennä nukkumaan
itkeäkseen itsensä unelmiin…
|
|
|
Mun serkku sano
että ei se alkuun
tunnu miltään.
– Haahti ja Liisa
|
|
|
Teillä ei ollut nimiä
näytelmän yhtä aikaa kevyin ja syvin vedoin luonnostellut
hahmot ovat lihallisia, hauskoja, kipeitä ja persoonallisia
– oman ihmisyytensä eivätkä minkään aatteen tai yksittäisen
asian edustajia. Heitä voi katsoa silmän korkeudelta ja nähdä
jotain itsestään tai yhteisöstään, tai peräti ihmisenä olemisen
ihanuudesta ja kurjuudesta ylipäänsä.
Näiden toisilleen välttämättömien
ihmisten kasvua yhteen ja irti melko erityisissä oloissa Lundán
kuvaa taiten pienten tapahtumien ja isojen käänteiden kautta.
Kaksosten nahistelut, aikuisten riippuvuudet, käsitykset siitä,
mikä on hyvää ja oikein sekä kolmen sukupolven yritykset pitää
näiden käsitysten varaan nojaavia kulisseja pystyssä kertovat
uskottavan ja koskettavan tarinan, jonka rinnalla yksittäiset
henkilökuvat ovat kenties vähemmän tärkeitä. Silti niitä on
ilo lukea ja katsoa, ja myös näytellä.
Psyykkisesti hajoavan Jutan, häntä
dominoivan Irma-äidin ja heidän lähellään naiseksi kasvavan
vastuunkantaja-Liisan roolit ovat koomisten ulottuvuuksiensa
ohessa poikkeuksellisen monitahoisia ja kiinnostavia. Kulmikas
Aki ja väistelevä Ripa-isä jäävät naisnäkökulmasta edellisten
varjoon, mutta heissäkin on roimasti enemmän ihmistä kuin
monessa Suomi-draaman isässä ja pojassa aiemmin.
Teillä ei ollut nimiä on
karu mutta armollinen komitragedia. Merkiksi draamahenkilöiden
muuttumisesta ajan ja yhteiskunnan mukana riittänee se, että
nämä ihmiset tunnistaa aikalaisikseen, heidän menneisyytensä
omakseen. Ja senhän me haluamme nähdä.
|
|
Teatterilehti 5/2001
|
|
 Reko
Lundán (1969 - 2006) tunnettiin yhteiskunnallisiin aiheisiin
tarttuvana kirjailijana ja teatteriohjaajana. Lundán tarkasteli
yhteiskuntaa usein perheen kautta, sillä hänelle perhe oli
yhteiskunnan perusyksikkö, jonka kautta yksilö kiinnittyi
ympäristöönsä.
Lundán toi näytelmissään esille
yhteiskunnan ja perhedynamiikan kipeitä kohtia, mutta hän
teki sen lempeästi. Näytelmissä käsitellään rankkojakin aiheita
huumorin avulla ja tuloksena on sydämeen käypää tragikomediaa,
jonka edessä katsoja sekä itkee että nauraa - usein molempia
yhtä aikaa.
Lundánin kirjallinen tuotanto
sisältää yhdeksän näytelmää, kolme romaania ja kuunnelmia.
Tunnetuimpia näytelmistä ovat Aina joku eksyy (1998) ja Teillä
ei ollut nimiä (2001). Lundán sai urallaan useita arvostettuja
palkintoja.
|
|
Mirja Vinberg-Mäkinen/Sunklo 2008
Kuva Liisa Takala/WSOY
|
|
