*arkistoituja esityksiä* v.1970

< paluu edelliselle sivulle

©Teatteri Kultsa

Lakko

Näytelmän miehitys on erillisellä sivulla > ohjelmisto.
- alla olevat tekstit olivat näytelmän käsiohjelmassa -
Sivulla olevia kuvia käytettiin näytelmän markkinointiin.

lakko Arja Saijonmaa Lakko on Ytlle tehty tilausnäytelmä. Se on juoninäytelmä, kansannäytelmä. Jo viime talvena syntynyt idea sai varsinaisen konkreettisen hahmonsa ja kirjoittajansa kesällä, jolloin itse näytelmä nimeltä Lakko alkoi kehittyä. Tuoreeseen dokumenttiaineistoon pohjautuva kehyskertomus kuvailee tavallisia ihmisiä ja heidän ongelmiaan. Ennenkaikkea Lakko on kuitenkin tapahtumasarja eräästä työtaistelusta, sen syistä, synnystä, kehityksestä ja seurauksista — dokumentti aineistoon pohjautuva tuore tapahtuma ainoastaan kannustavana esimerkkinä. Kun YT syksyllä -70 aloitti uudelleen valitsemalla uuden jäsenistön, 26 henkeä, se asetti päämääräkseen tehdä teatteri. pitkästä aikaan. Suurin osa uusista jäsenistä ei ole ennen ollut mukana teatterityössä, joten ison näytelmän valitseminen avajaistyönäytteeksi oli riski. Toisaalla YTn kaltaisessa paikassa konkreettinen päämäärä on aina ollut paras kouluttaja, ja tässä lapauksessa siis sellainen joka yhdellä kertaa sekä sitoo että yhdistää koko uuden jäsenistön. Kuitenkin Lakon vaatimukset tiedettiin jo ennalta: roolimiehitykseen liittyisi vaikeuksia näissä uusissa olosuhtessa Mutta mielessä olikin jotain muuta: aloittaa yhteistyö Kulttuuritalon Teatterikerhon kanssa. Kulltuuritalon Teatterikerhoon kuuluu monia Helsingin ympäristön työväennäyttamöiden vanhoja aktiivijäseniä. Lakon kantavissa rooleissa on puolet Kulttuuritalon Teatterikerholaisia, puolet YT-läisiä. lkäeroa on aina 18-vuotiaasta 82 vuotiaaseen. Ensimmäinen työnäyte Lakko on Kulttuuritalon Teatterikerhon ja YTn yhteinen päätös toteuttaa käytännössä sitä mitä vain juhlapuheissa puhutaan.
Näytelmän taustasta Maarit Sinervo Hannu-Pekka Lappalainen Lakkotaistelu Ylioppilasteatterin tuottaman näytelmän aiheena on monestakin syystä tärkeä. Se on tärkeä siksi, että opiskelijat eivät saa koulutuksensa yhteydessä konkreettista tietoa työelämään ja huonosti palkattuihin työaloihin liittyvistä asioista. Ongelmat tulevat yleensä eteen vasta silloin, kun akateemisen koulutuksenkaan saaneelle ihmiselle ei löydy kykyjään työpaikkaa. Koulussa ei kasvateta arvostamaan ruumiillista työtä, työelämästä ja etenkin työaisteluista koulu antaa hyvin epämääräisen ja usein väärän kuvan. Professorit ja heidän kouluttamansa työntutkijat pitävät vaikkapa siivoojien ongelmia pelkästään psyykkisinä. Esimerkiksi huonon palkan ja työttömyyden pelon aiheuttamaa turvattomuutta kutsutaan mieluiten ‘vaihdevuosien ongelmiksi”. Vanha rikas työväenhenkinen kulttuuriperinne ei ole löytänyt tietään tiedotusvälineisiimme eikä myöskään teattereihin. Radioteatteri on ainoa teatteri, joka esittää tavallista ihmistä lähellä olevia kuunnelmia. Nyt uhataan senkin lakkauttamisella. Ei ole riittävästi viihdettä, joka kuvaa tavallisia ihmisiä. Mieluummin halutaan luoda “taidetta” rikkaiden ihmisten seksuaaliriennoista tai muista muka meidän aikamme ongelmista. Lakko, raportti siivoojasta, hänen työstään ja oikeuksistaan, on opiskelijoille ja työläisille kirjoitettu. Se kertoo suomalaisen yhteiskunnan todellisuudesta ja tositapahtumista 1970-luvulla. Näytelmä ei kerro erityistapauksesta. Henkilöt ja päivämäärät on keksitty. Tutkiessamme ja haastatellessamme ihmisiä saadaksemme taustamateriaalia näytelmään luulimme ensin osuneemme poikkeustapaukseen. Vasta lisääntyneet keskustelut, haastattelut, kirjat, tutustumiskäynnit pöytäkirjat, rekisterien tutkiminen ja muu dokumenttiaineisto osoittivat, että talouselämän pintakiillon alta löytyy suuren tyylin gansteritoimintaa. Näytelmän siivoojien tilanteen kärjistyminen on vain yksi esimerkki niistä uusista menetelmistä, joita siivousyhtiöt käyttävät, Vanha tiukka tyyli on muuttunut ystävälliseksi, ‘demokraattiseksi ja yhä julmemmaksi kiristykseksi samalla kun työläisten rintama hajoitetaan perustamalla uusia aliurakointifirmoja. Automaatio ja rationalisointi saattaisivat avata ihmisille houkuttelevat runsauden ja hyvinvoinnin näkymät, mutta tämän päivän länsimaiden työtätekeville siitä seuraa vain epävarmuutta huomispäivästä. Etenkin iäkkäiden ihmisten on yhä vaikeampi löytää työtä. Työntekijöiden reaaliansiot pienenevät, vaikka yhtymien, voitot ovat nousseet huomattavasti viime vuosina. Näytelmämme on vain yritys kartoittaa pientä osaa siivoustyöntekijöiden ongelmista. Haluamme kertoa uudenlaisista työnantajista, amerikkalaisen koulun käynneistä, toverillisista työnantajista. Se, että siivoojien yhtenäisyys voittaa yhtiöiden kieroilut, on tietysti suuri saavutus. Mutta kokonaisratkaisu ei ole paluu vanhaan. Nykyinen talousjärjestelmä tekee mahdolliseksi minä hetkenä hyvänsä toisen ihmisen säälimättömän hyväksikäytön. Lakko-näytelmän teemat ovat tavallisen ihmisen ajatuksia. Näytelmän kirjoittajina emme ole pyrkineet luomaan suurta draamaa”. Työläisten kertomukset tarjoavat kyllä tragediaa kaipaaville riittävästi aiheita syvämietteiseenkin pohdiskeluun Näyttämön todellisuus ei pyri rikkomaan yhteiskunnallisen todellisuuden rajoja. Näyttämön tapahtumat liikkuvat nykyhetkessä ja tämän päivän mahdollisuuksien rajoissa. Roolihenkilöiden ilmituomat ajatukset ovat yhteiskunnassa liikkuvia mielipiteitä, roolihenkilöiden asemat ovat samat kuin heidän yhteiskunnallinen asemansa. Näytelmä ei sinänsä tarjoa ratkaisua. Ratkaisumalli löytyy teatterin ulkopuolelta ihmisten jokapäiväisestä toiminnasta. Loppulaulussa esitetään se vaihtoehto, jonka ammatillinen työväenliike tarjoaa. Järjestäytymisellä ja yhteistyöllä asioihin voidaan vaikuttaa. Ne, jotka ammattiosastoissa ja järjestöissä tekevät tärkeätä työtä yhteiskunnallisten olojen parantamiseksi ja demokratian laajentamiseksi, tekevät sitä myös kaikkien passiivisten ihmisten puolesta.